Kotipihalta

                                    Syyshortensia, Grandiflora keskellä, vasemmalla liljoja ja      
                                    oikealla pikkukeijuangervo. Ihan vasemmassa yläreunassa
                                    auringonkukka, joka ilmaantui kuin tyhjästä, joku pikku-
                                    lintu on sen varmasti maahan keväällä kylvänyt. :))
 

                                         Kuvaushetkellä pieni valkoharmaa perhonen, osui kuin
                                         tilauksesta asterin päälle poseeraamaan.

                                         Karviaispensas, ja marjoja piisaa. Muutama tulee
                                         syötyä ja loput taitaa jäädä linnuille. Taitaa olla
                                         ihan turha pensas meidän pihamaalla.

                                          Mustiaviinimarjoja, ja satoahan tänä vuonna oli
                                          riittämiin.

                                           Mansikat tuottaa jo toista satoa.
                                           Mansikka; kesän paras marja, nam!

                                          Luumut on vielä ihan raakoja, puu tuottaa ensi 
                                          kertaa satoa.

                                            Yksi ykinäinen päärynä, saas nähdä kuka sen
                                             ehtii syödä.

                                          Kesäkurpitsaa... herkullista niin paistettuna kuin
                                          grillattunakin.

                                          Oma salaattitarha; lehtisalaattia ja tinjamia.  

                                          Kalliota ja kiviä, niitä meidän markilla piisaa.

                                           Kiviportaikkoa. Sammalta kasvaa kivien väliin,
                                           joka tekee kivestäkin pehmeämmän näköisen. 

                                                            Kiviaitaa ja sammalta

                                          Tuuheita sammalmättäitä, ihanan pehmeää jalan
                                          alla.

                                            

 

                                           Meidän pikkupupu, Rumpali saa juoksennella 
                                           toisinaan ihan vapaana pihamaalla. Rumpali sai
                                           nimensä siitä kun sillä on isot takajalat, joilla
                                           se tykkää rummuttaa maata.

 

                                          Tuulikello, joka soittaa pehmeästi tuulessa 
                                           kellojaan.

                                          Anoppi toi pari vuotta sitten tämän kasvin ja istutti
                                          männyn juureeen. Näyttää paikassaan  viihtyvän
                                          vaikken sitä kertaakaan ole kastellut.

                                          Niinpä päivä alkaa vaihtua iltaan ja on aika kömpiä
                                          sisälle lämpimään.

                                                                 ~ Jassu  ~