Turkkilaiset ovat islaminuskoisia ja siksipä
joka puolella tuntuu olevan näitä moskeijoita.
Moiskeijoiden minareeteista kuuluu rukous-
kutsu viisi kertaa päivässä, ensimmäinen jo
aamu viideltä. Tämä moskeija on kuvattu
meidän hotellihuoneen parvekkeelta ja
kovaääninen on suoraan meille päin eli
kuuluvuus oli sanoisinko, erinomainen.
Kuva on moskeijan sisältä, jotka on todella koristeellisia.
Naisilla tulee olla aina hiukset, käsivarret ja polvet peitettynä.
Majakka, ihan rantasataman tuntumassa.
Tässäpä ihan ite emäntä ja isäntä,
tullehet kattomaha auringonlaskua.
Yleensä sitä etelänmatkoolla tuloo kuvattua palamuja,
mutta nyt tarttu linssihin kaktuksia. Ei olis kiva rojahtaa
noitten päälle. Olis puas piikki poikineen...
Piti sitä kuvata vähä trendikästä laatua. Turkki on
oikein soppaaluparatiisi, löytyy kaikkea maan ja
taivaan väliltä.
Silkkiperhosen toukkia.
Käytiin vanhassa silkkitehtaassa, jossa oli koko kirjo
toukkien kasvatuksesta valmiisiin silkkihuiveihin.
Tässä kuvassa on erään kyläläisen perheen olohuone,
jonka lattia on miltei kokonaan silkkiperhosen kotiloiden
peitossa. Kotiloista keritään silkkilankaa.
Sapaderen kanjoni on ehdottomasti käymisen arvoinen.
Ilma on raikas ja näkymät, sanoinkuvaamattomat.
Erikokoisia putouksia riitti.
Tästä kuvasta olisi ainesta tauluksikin.
Putouksia oli jopa yläilmoissa.
Vesi oli kirkasta ja kylmää. Joku uskaltautui jopa
siinä kastautumaan. Rapujakin vedessä uiskenteli.
Purojen ja putousten solina oli musiikkia
korville.
Turkkilainen ilta, pöydät notkuvat mitä mahtavimmista
herkuista. Ja syödä sai niin paljon kuin vain jaksoi.
~
Auringonlasku ~
sen katsomiseen ei koskaan kyllästy.
~
Jassu ~
